Joutomaa-alueiden soveltuvuusarviointi aurinkovoimahankkeille

Aurinkovoima on yksi vähäpäästöisimmistä, nopeimmista ja maailmanlaajuisesti halvimmista keinoista lisätä uusiutuvan sähkön tuotantoa. Kuten kaikella energiantuotannolla, myös aurinkoenergialla on ympäristövaikutuksia. Aurinkovoimaloiden suurimmat päästöt syntyvät aurinkosähköjärjestelmissä käytettyjen laitteiden, etenkin aurinkopaneelien, materiaalien hankinnasta sekä laitteiden valmistamisesta. Aurinkovoimaloiden kielteiset luontovaikutukset ovat merkittävästi pienemmät tai jopa luonnon kannalta myönteiset, kun ne sijoitetaan alueille, joilla on vähäiset luonnonarvot ja jotka ovat jo voimakkaasti ihmisen muokkaamia, kuten entisille turvetuotantoalueille, pelloille tai teollisuusalueille.

Juuri julkaistun diplomityöni tavoitteena oli arvioida joutomaiden soveltuvuutta aurinkovoimahankkeiden perustamiselle. Joutomaiden soveltuvuutta tarkasteltiin aurinkovoimahankkeiden ympäristövaikutukset, luvittamiskäytänteet ja rakennettavuus huomioiden. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisin ehdoin tähän työhön valitut joutomaat soveltuvat aurinkovoimalakäyttöön. Työhön valittuja joutomaakohteita olivat entiset turvetuotanto-, kaivos-, kaatopaikka- ja maa-ainesten ottoalueet, käytöstä poistunut kivennäis- ja eloperäinen maatalousmaa sekä pienlentokentät tai käytöstä poistetut lentokentät.

Maankäyttö- ja rakennuslaki päivittyi tämän vuoden puolella rakentamislaiksi ja vuonna 2026 myös alueidenkäyttölaiksi, mikä asettaa myös uudenlaisia soveltamiskeinoja aurinkovoimahankkeiden luvitukselle. Työssä pystyttiin kuitenkin arvioimaan jokaisen työhön valitun joutomaan kohdalla kohteen soveltuvuutta aurinkovoimahankkeiden käyttöön. Tuloksien perusteella nähdään, että turvetuotannosta poistuvia alueita on hyödynnetty tai pyritty hyödyntämään aurinkovoimahankkeiden tarkoituksiin laajasti. Kuitenkin turvetuotantoalueet asettavat omat haasteensa aurinkopuiston perustamiseksi.

Käytöstä poistuneet kaatopaikat, kaivosalueet sekä maa-ainesten ottoalueet ovat hyvin hyödynnettävissä olevaa aluetta, mutta nämä kohteet ovat usein liian pienialaisia laajoille aurinkovoimahankkeille sekä näillä kohteilla voi olla merkittäviäkin rajoitteita alueiden olemassa olevien tai vanhojen ympäristölupamääräysten johdosta.

Eloperäiset maatalousmaiden osalta tutkimustietoa on saatavilla vielä varsin vähän. Kuitenkin alustavien arvioiden ja joidenkin tutkimusten osalta nähdään, että tällaiset alueet eivät välttämättä sovellu kovin hyvin aurinkovoiman tuotantoalueiksi merkittävien ilmasto- ja vesistövaikutusten vuoksi.

Työni yhteydessä huomattiin, että joutomailla voi esiintyä kohteesta ja joutomaatyypistä riippuen erilaisia luontoarvoja. Kuitenkin luontoarvot nähdään vähäisempinä kuin metsämaiden luontoarvot. Näin ollen olisi suositeltavaa hyödyntää joutomaita aurinkovoimahankkeille mahdollisuuksien mukaan.

Joutomaiden hyödyntäminen vähentäisi metsäisillä alueilla merkittävää puuston poistoa ja näin ollen vähentää elinympäristöjen pirstaloitumista sekä merkittävien ilmastovaikutusten syntymistä. Haastatellut viranomaiset lähtökohtaisesti suosittelivat myös aurinkovoimahankkeiden sijoittumista joutomaille, jos toisena vaihtoehtona olisi metsäisempien alueiden hyödyntäminen. Viranomaiset silti peräänkuuluttivat hankekohtaista tarkastelua ja eri luontoarvojen huomioon ottamista.

Joutomaiden osalta on yhteensovitettava myös erilaiset joutomaihin kohdistuvat maankäyttöpaineet, kuten ennallistaminen, virkistyskäyttö ja huoltovarmuus. Hyödynnettävää joutomaa-aluetta kuitenkin vielä riittäisi Suomessa, sillä pelkästään turvetuotannosta poistuvia maa-alueita arvioitiin olevan noin 73 000 hehtaaria eli 730 km2 syksyllä 2024.

Julia Lineri
Ympäristöasiantuntija

Lähteet

Julia Lineri 2025, Joutomaa-alueiden soveltuvuusarviointi aurinkovoimahankkeille – LUTPub